Järviruoko kettumäellä

Kasvi

JÄRVIRUOKO, PHRAGMITES AUSTRALIS, on monivuotinen kosteilla paikoilla kasvava heinäkasvi. Se on kosmopoliitti, joka selviää aina kylmästä pohjoisesta lämpimään tropiikkiin. Järviruoko kasvaa yleensä 1-3 metriä pitkäksi, mutta voi kasvaa myös korkeammaksi suotuisissa olosuhteissa.

Järviruoko muodostaa joka vuosi uuden sadon. Syksyllä se talvivarastoi vahvaan juurakkoonsa ravinteita, joita se käyttää seuraavan alkukesänä uuden ruovikon kasvuun. Kuolleisiin korsiin eli talventörröttäjiin jää noin 30% ravinteista.

Järviruoko on kilpailukykyinen ja muodostaa usein suuria monotonisia kasvustoja. Se on hyötynyt rehevöitymisestä ja ilmastonmuutoksesta sekä rantalaidunnuksen päättymisestä.

Kasvi onkin levinnyt valtavasti Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana ja sitä arvioidaan olevan Etelä-Suomen rannikkoalueilla 30.000 ha ja koko Suomessa 100.000 ha.

Nopeakasvuinen järviruoko lisääntyy pääasiassa juurakon avulla kasvullisesti jopa 2 m vuodessa. Suvullinen lisääntyminen sillä on heikompaa. Se kukkii loppukesällä ja talvella kypsyvien siementen itävyys 3-44%:n luokkaa.

Ympäristövaikutukset

Tiheä ruovikko tukehduttaa ja umpeuttaa maisemaa. Se aiheuttaa esteettisiä haittoja ja jopa hajuhaittoja. Se heikentää veden virtausta ja luonnon monimuotoisuutta. Rantojen virkistyskäyttö pienenee ruovikoituneessa vesistössä ja rantakiinteistöjen arvo pienenee. Se usein riesa ja jäte vesialueiden omistajille ja käyttäjille.

Yksivuotisena kasvina se kasvattaa joka vuosi uuden sadon, joka vanhetessaan vajoaa vesistön pohjalle tai ajelehtii jonkun rannalle mätänemään. Mätänemisprosessissa muodostuu kasvihuonekaasuja, kuten metaania ja hiilidioksidia sekä ruokoturvetta. Mätäneminen kuluttaa happea. Vähähappisuuden myötä pohjaan vuosien varrella varastoituneet ylimääräiset ravinteet vapautuvat uudelleen veteen. Elinkaaritarkastelujen perusteella on voitu todeta, että järviruo’on niittämisellä ja niitetyn ruo’on poistamisella on merkittäviä ympäristöhyötyjä.

Järviruoko tekee myös hyvää työtä etenkin kesäisin. Se sitoo ravinteita, torjuu eroosiota, pidättää kiintoainesta ja antaa näkö- sekä melusuojaa. Järviruo’on juuristo tuo happea sedimentteihin, joka vähentää ravinteiden uudelleen vapautumista veteen. Monimuotoiset, ei liian tiheät ruovikot ovat kutualueita kaloille. Ne antavat myös monille linnuille ja muille eläimille suoja- ja pesintäpaikkoja. Lähellä vesirajaa olevilla reunavyöhykkeillä lajisto runsastunut. Luonnon monimuotoisuuden etu on, että järviruokoa kasvaisi mosaiikkimaisina laikkuina.

Materiaaliominaisuudet

Järviruoko on heinäkasveista kestävin. Kukinnan jälkeen järviruo’on korsi puutuu kovaksi korreksi. Se kuivuu nopeasti onton rakenteensa vuoksi. Se ei ime helposti vettä korren sisään mm. pinnalla vahamainen kerroksen vuoksi.

Vuonna 2014 julkaistussa Ruokokatot RT-kortissa kerrotaan, että järviruoko sopii muita korsikatemateriaaleja paremmin vesikatteeksi, koska se kestää hyvin kosteutta. Ruokokatteet ovat pitkäikäisempiä kuin muut korsikatteet. Tämän ominaisuuden arvellaan johtuvan järviruon suuresta mineraalipitoisuudesta, varsinkin piihappopitoisuudesta. Se auttaa suojaamaan myös auringolta ja tuulelta. Ruokokatot voivat kestävät yli 50 vuotta, jotkut jopa lähemmäksi 100 vuotta riippuen olosuhteista.

Paksu ruokokerros on hyvä lämmöneriste. Korressa on noin 20 cm välein solmukohtia, jotka ovat
umpinaisia. Ne katkaisevat yhtenäisen ilmatilan tyvestä latvaan, jolloin ne pienentävät konvektiovirtausta korren sisällä. Se on hengittävä materiaali, joka pitää hyvin mittansa. Se on myös kemikaaliton rakennusmateriaali.

Järviruoko palaa ja homehtuu siinä missä muutkin bioperäiset materiaalit epäsuotuisissa olosuhteissa. Ruokotuotteet rakennetaan usein tiiviiksi, jolloin palo ei leviä niissä helposti. Elinkaarensa päässä se voidaan mahdollisesti kierrättää vielä uudeksi tuotteeksi, kuten esim. katot silpuksi. Se on biohajoava, joten lopuksi se voidaan kompostoida.

Talvileikattu järviruoko on huomattavasti monikäyttöisempi kuin kesäleikattu järviruoko. Sitä voidaan käyttää mm. rakentamisessa, pihassa ja puutarhassa ja käsitöissä. Muualla maailmassa sitä osataankin hyödyntää meitä paremmin. Esim. Hollannissa on 350 ruokokattoyritystä. He joutuvat ostamaan järviruokoa myös muista maista, sillä oma tuotanto ei riitä kaikkeen tarpeeseen.